Tässähän kävi nyt niin, että rykäisin tänään 55 min juoksun! En ole KOSKAAN eläissäni juossut noin pitkään kerralla. Siistiä! Olen juossut nyt vasta noin 1,5 kk, mutta kyllä se kestävyys sieltä alkaa nostaa päätään. Hitaasti mutta varmasti. Tähän päivään mennessä pisin juoksuni oli ollut 40 minuuttia putkeen.
Kun tänään menin salille, olin päättänyt että juoksen 45 minuuttia. Aluksi juoksin "hitaasti", joka on nopeammin kuin mitä juoksin kun juoksemisen aloitin. Pystyin juoksemaan suht alhaisella sykkeellä 25 minuuttiin asti, jolloin nostin juoksuvauhtia. Juoksin tällä minun "keskivauhdillani" seuraavat n. 20 minuuttia, jonka jälkeen nostin taas vauhtia. Nyt mentiin minun "5K" juoksuvauhtia. Lopuksi laskin hieman nopeutta, jotta jaksoin viimeiset minuutit. Teoriassa olisin varmasti jaksanut vielä viisi minuuttia, jotta tunti olisi saatu täyteen, mutta nilkkani alkoi tuntua hieman tuskaiselta, joten lopetin suosiolla.
Olen supertyytyväinen juoksuuni. Ensi kerralla pitkässä harjoitusessani vedän vielä samoilla nopeuksilla, jotta saadaan tunti täyteen. Lähiaikoina olen juossut matkaa (4,5-5K) en tiettyä aikaa, joten siinäkin mielessä tämä oli kivaa vaihtelua. On lisäksi mukava huomata, että kyllä sitä jaksaa vaikka vähän epäilyttäisikin. Olin noin puolen tunnin kohdalla menettää uskoni, sillä huomasin, että vaikken ole hengästynyt enkä tunne oloani muuten väsyneeksi, jalkani alkavat väsyä. Tämä tosin on ohimenevä vaihe, lopussa jalkoja ei enää väsyttänyt samalla tavalla, jos arastavaa nilkkakipua ei lasketa. No, kai ne jalat siitä pikkuhiljaa vahvistuu...
Nyt on mahtava fiilis, kun tietää että kunto on tosiaankin kohentunut huimasti näinkin lyhyessä ajassa. Vielä on tsempattavaa tavoiteaikoihin, mutta niihin tähtään vasta kun peruskunto on saatu kohdilleen. :)
-A-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti