Juoksun hurmaa?

Aloitin säännöllisen epäsäännöllisen juoksuharrastuksen opiskeluaikoinani. Tuolloin juoksu tuntui hyvältä lajilta, sillä sen harrastaminen oli ilmaista (jos lenkkikenkien hankkimiskustannuksia ei lasketa) ja se oli mahdollista mihin vuorokauden aikaan tahansa.  Tuolloin juoksu taisi olla minulle tärkeää ensisijaisesti erinomaisenakeinona  purkaa stressiä. Opiskelujen ja töiden lomassa kävin välillä niin ylikierroksilla, että juoksu oli ainoa keino "tyhjentää" pää ja rauhoittua yötä vasten. Kuitenkin elämäntilanteiden vaihdellessa juoksu on ajoittain jäänyt unholaan. Uudelleen aloittaessa edessä on joka kerta se tuskainen alku kun tuntuu, ettei jaksa yhtään, hengästyy aivan liikaa ja sydän hakkaa tuhatta.

 

Kuten A aiemmassa postauksessaan toteaa, yksi syy siihen, että säännöllisen juoksuharrastuksen ylläpitäminen on niin vaikeaa, on tavoitteen puuttuminen. Viime kesän jaksoin pitää harrastusta yllä, sillä suunnitelmissa oli juosta puolimaraton syksyllä. Aivan viime metreillä haasteen heittänyt perheenjäseneni vetäytyi haasteesta, joten katsoin myös itse oikeudekseni jättää juoksu väliin.

 

Viimeisen parin vuoden aikana olen saanut pientä motivaatiota myös työporukan kesken juostavasta Cooperin testistä. Kyllä, se on ihan yhtä kamalaa kuin kouluaikoinakin. Pidän kuitenkin siitä, että tietyllä tapaa Cooper on aika armoton mittari. Pystyn itse arvioimaan, onko edellisestä vuodesta tultu alaspäin vai kenties hieman parannettu. Syksyllä tulos huononi edellisestä vuodesta ja se oli kova paikka.

 

Vaikka muutama viikko kovasti uhosin lähteväni jälleen muutaman kuukauden tauon jälkeen lenkille, se jäi tekemättä. Tänään päätin jälleen haastaa itseni tarttumaan lenkkitossuihin. Jotta pääsisin totetuksen tasolle, tarvitsin jonkun motivaattorin. A:n innoittamana päädyin ilmoittautumaan sekä Naisten Kymppiin että Extreme Runiin. Kyseiset tapahtumat järjestetään toukokuussa, joten ehdin vielä vähän hioa kuntoa paremmalle tasolle. En ole koskaan osallistunut mihinkään vastaaviin tapahtumiin/kilpailuihin, joten katsotaan miten tytön käy. Tällä hetkellä olen todella innoissani.

Joten, A: Rohkeasti vain sinne esteradalle, jo tänä vuonna! ;) Vuonna 2014 voidaan koittaa sitten juosta samassa joukkueessa, eikös?

 

J

Tervettä syötävää

Olen tässä tosiaan saanut ruokavaliotani jo siihen suuntaan, että se rupeaa tuntumaan ja näyttämään terveellisemmältä kuin ennen. Ajattelinkin listata tähän muutamia hyviä ruoka-aineita, joilla saa helposti sitä ruokavaliotaan parannettua.

 

Parsakaali: Superterveellinen!! A- ja C-vitamiineja, kaliumia, rautaa sekä ravintokuituja. Myös proteiininlähde! Kannattaa muuten hyödyntää koko parsakaali varsineen päivineen, tämän opin itse vasta noin puoli vuotta sitten anopiltani. Varsi tosin kannattaa kuoria, sillä kuori on hyvin puinen.

 

Punainen paprika: C-vitamiinipommi! Lukemani mukaan sisältää huimasti enemmän C-vitamiinia kuin sitrushedelmät.

 

Tomaatti: Sisältää myöskin C-vitamiinia mutta myös foolihappoa ja lykopeeniä. Lykopeeni on yhdiste jonka on todettu ehkäisevän sydäninfarktin ja aivohalvauksen riskiä. Joten ei mikään turha tuote. Luin myös, että lämmitetty tomaatti sisältää enemmän lykopeeniä kuin kypsentämätön.. totta vai tarua?!

 

Avokado: Sisältää hyviä rasvoja (kertatyydyttymätön rasva), jotka alentavat huonoa kolesterolia elimistössä. Lisäksi siinä on myös proteiinia sekä ravintokuituja. Plus, superhyvänmakuinen (no tää on tietysti makukysymys)!!!

 

Pinaatti: Sisältää runsaasti antioksidantteja, mutta ei rautaa sen enempää kuin muutkaan vihreät vihannekset. Lukemani mukaan pinaatti itseasiassa sisältää myrkyllistä oksaalihappoa joka sitoo kalsiumia ja näin ehkäisee raudan imeytymistä. Terveysvaikutuksia sillä on kuitenkin siinä määrin, että suosin sen käyttöä. Ei kuitenkaan kannata syödä pinaattia ihan joka päivä!

 

Oliiviöljy: Suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta sekä sisältää samoja hyviä rasvoja kuin avokado. Loistava ruoanlaitossa niin paistamisessa kuin salaattikastikkeena!

 

Pavut: Paljon kuituja sekä proteiinia! Lisäksi B- ja E-vitamiinia, rautaa, kaliumia sekä kalsiumia. Suosittelen kaikkia papuja ruoanlaitossa sekä myös lisäkkeenä.

 

Pähkinät: Sisältää hyviä rasvoja ja proteiinia. Loistava välipalana tai iltanaposteluun (kohtuuden rajoissa)!!

 

Porkkana: Paljon betakaroteenia, kuituja sekä hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja. Luin jostain, että luomuporkkanassa olisi "perusporkkanaa" paremmin ravintoarvoja, joten jos niitä on saatavana niin suosi sitä!

 

Tässä muutamia itse hyväksi havaitsemiani tuotteita, joilla ruokavalio ja olo paranevat huimasti! Näiden lisäksi suosin myös tottakai peruskamaa, kuten salaatteja ja hedelmiä.

-A-

Tavoitteet kuntoon?

Olen koittanut pohtia millä saisin lisää intoa liikuntaan. Oivalsin että ehkä tarvitsenkin jonkin tavoitteen, jota kohti pyrin. En pysty pitämään liikuntaa osana elämääni helposti kovinkaan pitkään, jos en tähtää harjoittelussani johonkin selkeään päämäärään tai aloita joukkuelajia.

 

Joukkuelajin aloitus tuntuu vieraalta, mutta mietin olisiko tavoitteeni sitten puolimaraton vai jotain muuta. En haluaisi keskittää harjoitteluani liikaa juoksuun, joten jotain muuta sen pitäisi olla. Huomasin facebookissa, että yksi tuttuni on jälleen osallistumassa tapahtumaan, jossa juostaan 10 km esterata mutaisessa maastossa. Hän osallistui kyseiseen tapahtumaan jo viime vuonna ja se näytti todella raskaalta, mutta samalla mielenkiintoiselta.

 

En usko, että saisin itseni sellaiseen kuntoon tähän kesään mennessä, jotta kymmenen kilometrin esterata taittuisi kevyesti juosten (tai muutenkaan..), mutta ehkä kesälle 2014 voisi ottaa tavoitteen tuon radan suorittamiseen. Kyseessä on joukkuekisa, joten pitäisi muutama miespuolinen jäsen jostain kaivaa mukaan. Ensimmäisenä voisi kokeilla, josko tuo rakas aviomies lähtisi kisaan mukaan.. ;)

 

-A-

Ruokavalio, check!

Olen huomannut, että minulle tässä "elämäntapamuutoksessa" ruokavalion muuttaminen on helpompaa, kuin liikunnan aloittaminen. Olen onnistunut karsimaan turhia naposteluja, tai ainakin vaihtanut ne hedelmiin karkkien ja sipsien sijaan. Lisäksi salaattien lisääminen ruokavalioon on ollut erittäin helppoa, koska pidän salaatista. No problem. Lisäksi olen sitä mieltä, että koska tavoitteeni ei ole laihtua, "herkuttelupäivä" aina välillä on ihan tervettä. Miksi edes pitäisi luopua kaikesta hyvästä? Ei ei.

 

Mutta... se liikunta!! Miten sen aloittaminen voikaan olla niin vaikeaa? Olen käynyt kyllä kävelylenkeillä tämän vuoden puolella nyt säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta ei se vaan innosta. Kävely ei tosin koskaan olekaan ollut se oma juttuni, pidän enemmän juoksemisesta. Kävely tuntuu niin hitaalta. Jos tiedätte mitä tarkoitan. Eteenpäin pitäisi päästä vähän nopeammin.

 

Olen miettinyt, että onkohan tässä liikunnan aloittamisessa se ongelma, että tajuaisin kuinka huonossa kunnossa oikeastaan olenkaan?! Niin kauan kun en aloita juoksemista, en myöskään huomaa ettei se juoksu kuljekaan samaan tapaan kuin pari vuotta sitten, jolloin juoksin enemmänkin. Toisaalta tiedän kyllä senkin, aikaisemmasta kokemuksesta, että jos sen juoksemisen vain aloittaa niin muutaman viikon päästä juoksukunto on kohentunut jo huomattavasti.

 

Katselin tänään urheilukaupassa lenkkareita, joilla voisi huoletta juosta myös liukkailla keleillä. Hyllyyn ne vielä jäivät, mutta ehkä koitan nyt aloittaa tuon lenkkeilyn vaikka noilla vanhoilla lenkkareilla. Ei se välineistä ole kiinni.. vaan korvienvälistä.

 

-A-

Tieto lisää tuskaa

Kävin muutama kuukausi sitten ensimmäistä kertaa elämässäni fysioterapeutilla. Syy tähän käyntiin oli toisen reiden puutuminen/tunnottomuus. Tietenkin kaikki epäilyttävät vaivat kannattaa tutkituttaa ammattilaisella, mutta tämä käynti oli erittäin hämmentävä.

 

Aluksi fysioterapeutti pyysi tekemään muutamia helppoja tehtäviä. Esimerkiksi kumartumaan eteenpäin ja kurottamaan sormilla lattiaan. Parin liikkeen jälkeen fysioterapeutti kysyi, olinko mielestäni suorassa. Vastasin olleeni, johon hän totesi "Kiero mikä kiero". Tästä sitten jatkettiin eri harjoituksilla ja fysioterapeutti teki omia havaintojaan. Harjoitteiden jälkeen seisoin paikallani alusvaatteisillani peilin edessä ja fysioterapeutti alkoi luetella havaintojaan kohta kohdalta; nilkka "falskaa", polvi antaa periksi ja kääntää lonkkaa, yliliikkuvat nivelet jne. Lista tuntui loputtomalta.

 

Ennen tapaamisen päättymistä katsoimme yhdessä joitain liikkeitä, joilla voisin korjata vartaloni asentoa ja lukuisia ongelmia. Vaikka lopuksi fysioterapeutti totesi, ettei ole nähnyt koskaan suoraa ihmistä, olin järkyttynyt. Tuntui, että olin täynnä vikoja!

 

Juostessa ja joogatuntien myötä olen alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota noihin "ongelmakohtiin". Pelkään, että teen niistä itselleni jopa suurempia ongelmia kuin mitä ne olivat aiemmin. Huomaan "odottavani" kipua nilkoissa ja pelkääväni polven pettämistä. Mitään tällaisia vikoja en ole aiemmin edes huomannut! Onkohan muille tullut samoja fiiliksiä fysioterapeutilla käynnin jälkeen?

 

J

 

 

p.s. Tämän tekstin tarkoitus ei ole arvostella fysioterapeutteja tai heidän ammattitaitoaan.

Viikonloppu

Olin eilen pikästä aikaa ystävieni kanssa ulkona, kun juhlistimme ystäväni syntymäpäivää. Tänään on sitten mennyt koko päivä sohvalla torkkuen. Väsymyksen ja päänsäryn lisäksi kärsin  jokaisen bileillan jälkeen myös jonkinlaisesta henkisestä krapulasta. Tunnen aina todella huonoa omatuntoa siitä, että olen "myrkyttänyt" itseni tähän tilaan. Onhan se hassua, kun koko viikon yrittää panostaa liikkumiseen ja monipuoliseen ruokaan ja viikonloppuna lipeää aivan hunningolle molempien osalta.Tietenkin hyvä ruoka, nauru ja ihanat ystävät ovat tärkeitä ja tuovat myös hyvää oloa.

 

Olen nyt yli kuukauden tauon jälkeen suunnitellut juoksulenkkiä, mutta eilen saamattomuus vesitti aikeeni ja tänään krapula. En halua saada sydänkohtausta. Miten juoksu onkin niin vaikea aloittaa aina tauon jälkeen? Lenkkikenkien vetäminen jalkaan tuntuu ihan valtavalta suoritukselta. Ensi viikolla menen, edes yhden kerran.

 

J

Vyöhyketerapiaa

Muutamien hiljaisten päivien jälkeen onkin hyvä aika päivittää kuulumisia. Kävin eilen vyöhyketerapiassa ensimmäistä kertaa koskaan ja olihan se aika mielenkiintoinen kokemus. En uskalla tässä sen tarkemmin alkaa luennoimaan minkälaisesta hoitomuodosta on kyse, koska en ole mikään alan ekspertti, mutta enemmän tietoa kannattaa metsästää esimerkiksi täältä: http://suomenvyohyketerapeutit.fi/.

Tässä kuitenkin vähän omia kokemuksiani: Aluksi hoitaja kyseli, onko minulla allergioita tai onko minulla jotain tiettyjä kipuja, joihin tarvitsisin apua. Mainitsin kärsiväni jonkin sorttisesta maitoallergiasta (ei koskaan virallisesti todettu) sekä niska-/ hartiakivuista. Näillä tiedoilla sitten lähdettiin hoitoa tekemään. Ensin hoitaja kävi läpi korvani: se tuntui hieman erikoiselta ja korvissani lähti lähinnä veri kiertämään. Tämän jälkeen hän käsitteli niskani ja hartiat, koska olin sanonut niiden olevan aikalailla jumissa. Mitään kummempaa ei kuitenkaan kipupisteiden osalta löytynyt (paitsi kallonpohjassa stressipiste oli hieman jumissa, kröhöm..), joten siirryttiin käsiin. Sormienvälit olivat kipupisteiden osalta arat, mutta en kuollaksenikaan muista mihin ruumiinosaan se viittasi. Tämän jälkeen siirryttiin viimeiseen osaan, eli jalkapohjiin. Myös siellä oli osassa kohtaa kipupisteet arkoja, erityisesti poskionteloiden piste sekä lonkan piste. Tätä en yhtään ihmettele, sillä olin muutama viikko takaperin flunssassa, josta poskiontelopisteiden arkuus saattoi johtua. Samoin lonkkani on usein kipeä, jos lähden lenkille. Ehkä noissa kipupisteissä oikeastikin on jotain perää...

Koska minulla ei sen kummemmin mitään kipuja tai vaivoja ollut, oli hoito suurimmalta osin vain hyvin rentouttava. Hoidon jälkeen tuli aluksi todella kylmä ja kova jano! Hoitaja sanoikin, että hoidon jälkeen pitäisi loppupäivä juoda runsaasti vettä, koska aineenvaihdunta kiihtyy. Aluksi ajattelin, että eihän tästä voi mitään kummempia seurauksia tulla, kun ei olo hoidon aikana tuntunut sen erikoisemmalta, mutta kuinka väärässä olinkaan! Hirveä janohan sitä oli sitten koko illan. Vettä tuli juotua varmasti muutama litra.

Olen ymmärtänyt, että useimmat vyöhyketerapiat ovat lähinnä jaloista tehtäviä, mutta tässä paikassa käsiteltiin koko vartalo. En tiedä pitäisikö sitä testata vielä tuo pelkkä jalkahoito, jotta osaisi verrata, kummasta tykkään enemmän.

Jos haluaa kokeilla jotain erilaista rentouttavaa hoitoa, niin vyöhyketerapia on oiva vaihtoehto! ..ellei ole kauheasti vaivoja, jolloin saattaa lähinnä tuntea kipua. ;)

-A-