Napostelua

Olen aina ollut sellainen tyyppi, joka tarvitsee jonkinlaista "snäkkiä" vähän väliä. Siskoni kutsuu minua joskus nimellä "Snack bar", koska minulta hyvin todennäköisesti löytyy laukusta jotain pientä syömistä. Uskoisin, että alunperin tämä on saanut alkunsa kun olin lapsi. Muistan aina, kuinka mietin, että mitäs jos paikassa johon olin menossa ei olisikaan tarpeeksi ruokaa ja olisin nälissäni. Yritin aina ottaa jotain pientä mukaani, jota voisin syödä jos muuta ei olisi tarjolla. Outoako? Kyllä.

 

Nykyään en ajattele samalla tavalla läheskään joka tilanteessa, mutta esimerkiksi lennoille otan mukaan vähintään muutaman myslipatukan sekä omenan ja kenties myös jotain karkkeja. Ihan vaan siltä varalta, että lentokoneruoka on syömäkelvotonta. Usein se nimittäin on. En kuitenkaan ota mukaan välipaloja jos menen esimerkiksi jonkin luokse kylään. Hieman tämä "addiktioni" on siis helpottanut ajan myötä. Thank god. ;)

 

Nykyään tykkään iltaisin napostella jotain pientä. Ennen se oli useimmiten popcornia, koska mietin että onhan se nyt terveellisempää kuin sipsit. Ehkä se onkin, mutta kuinka järkevää tällainen napostelu oikein on? Ei kovinkaan. Nyt olen yrittänyt siirtyä napostelussa terveellisempiin vaihtoehtoihin, kuten pähkinöihin ja viinirypäleisiin. Jos en voi tästä tavasta täysin päästä eroon, niin ainakin voin yrittää syödä jotain, joka ei ole epäterveellistä.

 

-A-

Haahuilua

Olen viime aikoina pohtinut paljon suhdettani liikuntaan. Nuorena liikuin osittain omasta halustani, osittain vanhempieni toiveen mukaisesti. En oikein tiennyt pidinkö liikkumisesta vai vihasinko sitä yli kaiken. Varmaan molempia. Vuorotellen. Vuosien saatossa liikunnallisia harrastuksia on kertynyt melkoinen määrä. Ratsastus, telinevoimistelu, taitoluistelu, hiihto, soutu, juoksu, tanssi, jooga, syvävenyttely, jumppa... Harrastukset ovat kestäneet parista tunnista pariin vuoteen. Taitoluistelua "harrastin" yhden tunnin. Ei ollut minun juttuni. Ratsastusta en voinut harrastaa riittävän aktiivisesti, sillä tunnit olivat kalliita. Monet harrastukset ovat jääneet ajan mittaan, koska en ole tuntenut niitä omakseni.

En siis ole koskaan tuntenut erityistä intohimoa minkäänlaista liikuntaa kohtaan. Vasta nyt aikuisiällä luulen löytäneeni sisäisen "liikkujan" itsestäni. Kun olen saanut itseni liikkumaan säännöllisesti vähän aikaa, huomaan tarvitsevani liikuntaa. Lajilla ei ole edelleenkään niin väliä, mutta nyt voin jo sanoa liikunnan tuovan hyvää oloa. Kymmeniä erilaisia tunteja tarjoavat liikuntakeskukset ovat erinomainen vaihtoehto kaltaisilleni lajien välillä "haahuilijoille". Voinkohan vielä löytää sen oman juttuni, jossa kehittyä ja edistyä?

J

Inkivääriteetä

Olen ollut viime aikoina hieman kipeänä ja liikunnan aloittaminen on tästä syystä jäänyt. Jotain hyvää siinäkin oli, sillä keksin aivan loistavan keinon, jolla flussa (tai ainakin kurkkukipu) häviää salamana. Tämä ihmelääke on inkivääritee! Olin tutustunut tähän juomaan entisen työkaverini ansiosta vuosi sitten ja jostain syystä se tuli mieleeni ruokakaupassa inkiväärien ohi kävellessäni. Flunssan oireiden poistajana tämä on siis aivan ykkönen, mutta lisäksi huomasin että piristyin selvästi muutama tunti juoman nauttimisen jälkeen. En siis suosittele juomaan tätä illalla, ellei halua herätä keskellä yötä täysin virkeänä.

Tein erinäisiä kokeiluja ja havaitsin, että paras tapa nauttia inkivääritee on raastaa inkivääri veden sekaan. Näin tulee syötyä myös inkivääri helposti, toisin kuin viipaloitu inkivääri, jonka pureskelu ei ole kovinkaan nautinnollista.

Oma hyväksi havaittu reseptini menee näin:

n. 1 tl raastettua inkivääriä

2,5 dl kiehuvaa vettä

1-2 tl hunajaa

Sekoita kaikki ainekset, anna hautua muutama minuutti ja nauti! Halutessasi voit lisätä viipaleen sitruunaa mukaan.

-A-

Tekosyitä..

Meillä on asuintalomme alakerrassa pieni kuntosali. Tai no, en tiedä voiko sitä kuntosaliksi kutsua, kun laitteita siellä on jopa huimat neljä. Kaksi juoksumattoa, kuntopyörä sekä ”monitoimilaite” jolla voi siis tehdä vähän kaikenlaisia liikkeitä.

 

Kun muutimme asuntoon, vannoin käyväni salilla useita kertoja viikossa, koska ei ollut muitakaan urheilumahdollisuuksia lähettyvillä. No, mites sitten kävikään? Olen kävellyt salin ohi kahdesti, kertaakaan sisään menemättä. Noilla kerroilla tarkoitukseni ei ollut mennä salille, vaan olin alakerrassa muilla asioilla. Mutta oikeasti.. kuinka saamaton sitä voi ihminen olla?

Olen perustellut itselleni tätä sillä, että en viitsi mennä alakertaan asti jumppavetimissä jos siellä sitten onkin muuta porukkaa eikä sinne mahdu. Kerran nimittäin näin siellä muutaman pojan, ja tämän perusteella olen sitten sitä mieltä, että siellä on aina ihmisiä. Mieheni mukaan siellä harvoin on ketään. Eli selkeästi tämä on vain erittäin typerä tekosyy suunnaltani.

Noh, olen kuitenkin sitä mieltä, että kävisin mielelläni tuolla salilla, jos sinne voisi laittaa jonkinlaisen varauslistan, josta voisi tunnin päivässä varata omaan käyttöön. Tällä ainakin varmistuisi, että saisi treenailla ihan rauhassa. Toisaalta.. onkohan tämäkin taas yksi niistä loistavista tekosyistäni? Jos nyt vain joku kerta pukisin reippaasti salivaatteet päälle ja painelisin sinne salille. Voisin jopa yllättyä positiivisesti, kun olisin ainoana paikalla epäilyksistäni huolimatta.

Katsotaan mitä tapahtuu. :)

-A-

"Namaste"

Takana on puolitoista viikkoa liikuntakeskuksen jäsenenä. Kahden ensimmäisen joogatunnin jälkeen olin jokapuolelta niin kipeä, että ajatuskin seuraavasta tunnista hirvitti. Päätin antaa itselleni pienen lepotauon ja kappas, viikko hurahti ohi kuin huomaamatta. Näin pitkää taukoa en olisi sentään tarvinnut... Päätin, että suunnittelen ja varaan viikon tunnit etukäteen. Ehkä näin onnistun välttämään turhan pitkäksi venyvät tauot.

 

"Hurahdin" joogaan neljä vuotta sitten, asuessani kesän ulkomailla. Minulla oli tuolloin paljon vapaa-aikaa, joten kävin hot joogatunneilla kolmesta neljään kertaa viikossa. Suomeen palattuani en löytänyt yhtä hyvää joogasalia, joten harrastus jäi. Seuraavana kesänä olin jälleen ulkomailla ja jatkoin tunneilla käyntiä aktiivisesti. Valitettavasti syksyn myötä edessä oli paluu Suomeen ja harrastus hiipui unholaan, sillä edelleenkään pienemmillä paikkakunnilla hot joogasaleja ei pahemmin ollut. Hetken aikaa yritin käydä astanga joogatunneilla, mutta "alkeelliset" puitteet söivät motivaatiota. Tain näin ainakin itselleni uskottelin. Kiinnostus lajiin ei ole missään vaiheessa kadonnut, joten olen iloinen, että nykyään myös liikuntakeskukset tarjoavat näitä tunteja.

 

Eilen menin jälleen innosta puhkuen hot joogatunnille. On aivan käsittämätöntä, miten puhki olin tuon tunnin jälkeen. Hyvä, että jaksoin raahautua takaisin kotiin. Olikohan alku aiemmin yhtä raskasta?! Jotenkin muistan olleeni vain älyttömän energinen tunnin jälkeen. Varmaan aika kultaa muistot tässäkin asiassa. Huomenna olisi sitten jo seuraava setti.

 

J

Elämänmuutosten vaikutus

Olen asunut säännöllisen epäsäännöllisesti ulkomailla viimeiset puolitoista vuotta. Ennen ulkomaille muuttoa pyrin urheilemaan jossain muodossa viikoittain ja lisäksi olin innostunut kasvisruoan lisäämisestä ruokavaliooni. Kun muutin ulkomaille, en enää tiennyt missä urheilla ja mitä syödä. Ehkä kaikki oli muutenkin niin uutta, ettei urheilulle ja ruokavalio seuraamiselle jäänyt aikaa. Lisäksi työmatkani oli aluksi 3h päivässä, joten sekin veti veronsa. 

Kun myöhemmin sain työajan lyhyemmäksi, en enää osannut alkaa liikkua töiden jälkeen tai edes ajatella koko asiaa. Oli niin helppoa heittäytyä sohvalle työpäivän jälkeen ennen illallisen valmistusta ja miehen kotiin saapumista. Pahinta oli ehkä se, kun mieheni kuntoili kotona niin istuin itse sohvalla popcornia mussuttamassa.

Sama juttu terveellisen ruoan kanssa: Suomessa tiedän mistä ostaa ja mitä tehdä. Ulkomailla samoja tuotteita ja tuotemerkkejä ei ole saatavilla, joten on kokeilun kautta löydettävä ne hyvät ja toimivat tuotteet. Lisäksi on se mies, joka ei mielellään kasvisruokaa syö. Kokeiltu on. Voisinkin ottaa tavoitteeksi kasvisten lisäämisen illalliseen niin, että myös lihaa on aina tarjolla miehen mieliksi mutta kasvisten ja muiden vihreiden osuus on selkeästi suurempi kuin ennen.

En ole koskaan ollut ylipainoinen, päinvastoin. Ehkä siksi onkin ollut helppoa jäädä sohvalle mussuttamaan popcornia, kun kilot eivät pahemmin ole vyötärölle kertyneet tästä toiminnasta huolimatta. Haluaisin kuitenkin, että saisin liikunnan ja terveelliset elämäntavat jälleen osaksi elämääni, joiden kautta uskon saavuttavani energisemmän olon ja paremman mielen.

-A-

Aloittamisen vaikeus

Olen ainoa, joka voi vaikuttaa omaan hyvinvointiini. Haluan voida hyvin. En ole ylipainoinen tai aivan rapakunnossa. Valitettavasti olen myös mestari selittämään asioita itselleni. Osaan vakuuttaa itseni siitä, että minulla on hyvä syy olla tekemättä mitään juuri tänään. Olen 27 -vuotias, enkä vieläkään ole löytänyt omaa tapaani liikkua. Välillä innostun jostain, mutta innostus lopahtaa yhtä nopeasti kuin alkoikin. Nyt joudun myöntämään, että sitkeästi jatkamani juoksuharrastus on hiipunut pimeiden iltojen, sateen ja pakkasen myötä.

Pohdimme tätä aloittamisen vaikeutta hyvän ystäväni kanssa. Tulimme tulokseen, että liikunta ei suinkaan ole ns. oikotie onneen. Itsestään voi huolehtia niin monella muullakin tavalla. Sovimme yhteisen tavoitteen, että tänä vuonna teemme yhden hyvän teon itsellemme joka päivä.

Minulle uusi vuosi merkitsee aina uutta mahdollisuutta. Silloin voi aloittaa puhtaalta pöydältä ja jättää menneen taakse. Pitkän pohtimisen ja perusteellisen taustatutkimuksen jälkeen hankin viikko sitten elämäni ensimmäisen kuntokeskusjäsenyyden (kuten varmasti todella moni muukin). Olen aina ollut ennakkoluuloinen kaikenlaisia sitovia jäsenyyksiä kohtaan, sillä niistä on ollut kuulemma vaikea päästä irti. Mitä jos kyllästyn? Mitä jos elämäntilanteeni muuttuu jotenkin? Mitä jos... ? Mitä tahansa voi tapahtua! Vuosi on pitkä aika.

Ensimmäisen kokeilutunnin jälkeen oloni oli kuitenkin vakuuttunut. Monipuoliset mahdollisuudet ja laaja jooga- ja pilates -tuntitarjonta saivat minut allekirjoittamaan sopimuksen. Yhden vuorokauden tunnustelin, alanko panikoida. En alkanut, vaan olin innoissani. Tästä se alkaa.

 J