Olen ainoa, joka voi vaikuttaa omaan hyvinvointiini.
Haluan voida hyvin. En ole ylipainoinen tai aivan rapakunnossa. Valitettavasti olen myös
mestari selittämään asioita itselleni. Osaan vakuuttaa itseni siitä, että minulla
on hyvä syy olla tekemättä mitään juuri tänään. Olen 27 -vuotias, enkä
vieläkään ole löytänyt omaa tapaani liikkua. Välillä innostun jostain, mutta
innostus lopahtaa yhtä nopeasti kuin alkoikin. Nyt joudun myöntämään, että sitkeästi
jatkamani juoksuharrastus on hiipunut pimeiden iltojen, sateen ja pakkasen
myötä.
Pohdimme tätä aloittamisen vaikeutta hyvän
ystäväni kanssa. Tulimme tulokseen, että liikunta ei suinkaan ole ns. oikotie
onneen. Itsestään voi huolehtia niin monella muullakin tavalla. Sovimme
yhteisen tavoitteen, että tänä vuonna teemme yhden hyvän teon itsellemme joka
päivä.
Minulle uusi vuosi merkitsee aina uutta
mahdollisuutta. Silloin voi aloittaa puhtaalta pöydältä ja jättää menneen
taakse. Pitkän pohtimisen ja perusteellisen taustatutkimuksen jälkeen hankin viikko
sitten elämäni ensimmäisen kuntokeskusjäsenyyden (kuten varmasti todella moni
muukin). Olen aina ollut ennakkoluuloinen kaikenlaisia sitovia jäsenyyksiä kohtaan,
sillä niistä on ollut kuulemma vaikea päästä irti. Mitä jos kyllästyn? Mitä jos
elämäntilanteeni muuttuu jotenkin? Mitä jos... ? Mitä tahansa voi tapahtua!
Vuosi on pitkä aika.
Ensimmäisen kokeilutunnin jälkeen oloni oli
kuitenkin vakuuttunut. Monipuoliset mahdollisuudet ja laaja jooga- ja pilates -tuntitarjonta
saivat minut allekirjoittamaan sopimuksen. Yhden vuorokauden tunnustelin,
alanko panikoida. En alkanut, vaan olin innoissani. Tästä se alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti