Olen aina ollut sellainen tyyppi, joka tarvitsee jonkinlaista "snäkkiä" vähän väliä. Siskoni kutsuu minua joskus nimellä "Snack bar", koska minulta hyvin todennäköisesti löytyy laukusta jotain pientä syömistä. Uskoisin, että alunperin tämä on saanut alkunsa kun olin lapsi. Muistan aina, kuinka mietin, että mitäs jos paikassa johon olin menossa ei olisikaan tarpeeksi ruokaa ja olisin nälissäni. Yritin aina ottaa jotain pientä mukaani, jota voisin syödä jos muuta ei olisi tarjolla. Outoako? Kyllä.
Nykyään en ajattele samalla tavalla läheskään joka tilanteessa, mutta esimerkiksi lennoille otan mukaan vähintään muutaman myslipatukan sekä omenan ja kenties myös jotain karkkeja. Ihan vaan siltä varalta, että lentokoneruoka on syömäkelvotonta. Usein se nimittäin on. En kuitenkaan ota mukaan välipaloja jos menen esimerkiksi jonkin luokse kylään. Hieman tämä "addiktioni" on siis helpottanut ajan myötä. Thank god. ;)
Nykyään tykkään iltaisin napostella jotain pientä. Ennen se oli useimmiten popcornia, koska mietin että onhan se nyt terveellisempää kuin sipsit. Ehkä se onkin, mutta kuinka järkevää tällainen napostelu oikein on? Ei kovinkaan. Nyt olen yrittänyt siirtyä napostelussa terveellisempiin vaihtoehtoihin, kuten pähkinöihin ja viinirypäleisiin. Jos en voi tästä tavasta täysin päästä eroon, niin ainakin voin yrittää syödä jotain, joka ei ole epäterveellistä.
-A-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti