Olen viime aikoina pohtinut paljon suhdettani liikuntaan. Nuorena liikuin osittain omasta halustani, osittain vanhempieni toiveen mukaisesti. En oikein tiennyt pidinkö liikkumisesta vai vihasinko sitä yli kaiken. Varmaan molempia. Vuorotellen. Vuosien saatossa liikunnallisia harrastuksia on kertynyt melkoinen määrä. Ratsastus, telinevoimistelu, taitoluistelu, hiihto, soutu, juoksu, tanssi, jooga, syvävenyttely, jumppa... Harrastukset ovat kestäneet parista tunnista pariin vuoteen. Taitoluistelua "harrastin" yhden tunnin. Ei ollut minun juttuni. Ratsastusta en voinut harrastaa riittävän aktiivisesti, sillä tunnit olivat kalliita. Monet harrastukset ovat jääneet ajan mittaan, koska en ole tuntenut niitä omakseni.
En siis ole koskaan tuntenut erityistä intohimoa minkäänlaista liikuntaa kohtaan. Vasta nyt aikuisiällä luulen löytäneeni sisäisen "liikkujan" itsestäni. Kun olen saanut itseni liikkumaan säännöllisesti vähän aikaa, huomaan tarvitsevani liikuntaa. Lajilla ei ole edelleenkään niin väliä, mutta nyt voin jo sanoa liikunnan tuovan hyvää oloa. Kymmeniä erilaisia tunteja tarjoavat liikuntakeskukset ovat erinomainen vaihtoehto kaltaisilleni lajien välillä "haahuilijoille". Voinkohan vielä löytää sen oman juttuni, jossa kehittyä ja edistyä?
J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti