Kävin muutama kuukausi sitten ensimmäistä kertaa elämässäni fysioterapeutilla. Syy tähän käyntiin oli toisen reiden puutuminen/tunnottomuus. Tietenkin kaikki epäilyttävät vaivat kannattaa tutkituttaa ammattilaisella, mutta tämä käynti oli erittäin hämmentävä.
Aluksi fysioterapeutti pyysi tekemään muutamia helppoja tehtäviä. Esimerkiksi kumartumaan eteenpäin ja kurottamaan sormilla lattiaan. Parin liikkeen jälkeen fysioterapeutti kysyi, olinko mielestäni suorassa. Vastasin olleeni, johon hän totesi "Kiero mikä kiero". Tästä sitten jatkettiin eri harjoituksilla ja fysioterapeutti teki omia havaintojaan. Harjoitteiden jälkeen seisoin paikallani alusvaatteisillani peilin edessä ja fysioterapeutti alkoi luetella havaintojaan kohta kohdalta; nilkka "falskaa", polvi antaa periksi ja kääntää lonkkaa, yliliikkuvat nivelet jne. Lista tuntui loputtomalta.
Ennen tapaamisen päättymistä katsoimme yhdessä joitain liikkeitä, joilla voisin korjata vartaloni asentoa ja lukuisia ongelmia. Vaikka lopuksi fysioterapeutti totesi, ettei ole nähnyt koskaan suoraa ihmistä, olin järkyttynyt. Tuntui, että olin täynnä vikoja!
Juostessa ja joogatuntien myötä olen alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota noihin "ongelmakohtiin". Pelkään, että teen niistä itselleni jopa suurempia ongelmia kuin mitä ne olivat aiemmin. Huomaan "odottavani" kipua nilkoissa ja pelkääväni polven pettämistä. Mitään tällaisia vikoja en ole aiemmin edes huomannut! Onkohan muille tullut samoja fiiliksiä fysioterapeutilla käynnin jälkeen?
J
p.s. Tämän tekstin tarkoitus ei ole arvostella fysioterapeutteja tai heidän ammattitaitoaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti