Olen huomannut, että minulle tässä "elämäntapamuutoksessa" ruokavalion muuttaminen on helpompaa, kuin liikunnan aloittaminen. Olen onnistunut karsimaan turhia naposteluja, tai ainakin vaihtanut ne hedelmiin karkkien ja sipsien sijaan. Lisäksi salaattien lisääminen ruokavalioon on ollut erittäin helppoa, koska pidän salaatista. No problem. Lisäksi olen sitä mieltä, että koska tavoitteeni ei ole laihtua, "herkuttelupäivä" aina välillä on ihan tervettä. Miksi edes pitäisi luopua kaikesta hyvästä? Ei ei.
Mutta... se liikunta!! Miten sen aloittaminen voikaan olla niin vaikeaa? Olen käynyt kyllä kävelylenkeillä tämän vuoden puolella nyt säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta ei se vaan innosta. Kävely ei tosin koskaan olekaan ollut se oma juttuni, pidän enemmän juoksemisesta. Kävely tuntuu niin hitaalta. Jos tiedätte mitä tarkoitan. Eteenpäin pitäisi päästä vähän nopeammin.
Olen miettinyt, että onkohan tässä liikunnan aloittamisessa se ongelma, että tajuaisin kuinka huonossa kunnossa oikeastaan olenkaan?! Niin kauan kun en aloita juoksemista, en myöskään huomaa ettei se juoksu kuljekaan samaan tapaan kuin pari vuotta sitten, jolloin juoksin enemmänkin. Toisaalta tiedän kyllä senkin, aikaisemmasta kokemuksesta, että jos sen juoksemisen vain aloittaa niin muutaman viikon päästä juoksukunto on kohentunut jo huomattavasti.
Katselin tänään urheilukaupassa lenkkareita, joilla voisi huoletta juosta myös liukkailla keleillä. Hyllyyn ne vielä jäivät, mutta ehkä koitan nyt aloittaa tuon lenkkeilyn vaikka noilla vanhoilla lenkkareilla. Ei se välineistä ole kiinni.. vaan korvienvälistä.
-A-
Kiitos viestistänne! Olemme olleet teihin yhteydessä. :)
VastaaPoista-A-