Juoksun hurmaa?

Aloitin säännöllisen epäsäännöllisen juoksuharrastuksen opiskeluaikoinani. Tuolloin juoksu tuntui hyvältä lajilta, sillä sen harrastaminen oli ilmaista (jos lenkkikenkien hankkimiskustannuksia ei lasketa) ja se oli mahdollista mihin vuorokauden aikaan tahansa.  Tuolloin juoksu taisi olla minulle tärkeää ensisijaisesti erinomaisenakeinona  purkaa stressiä. Opiskelujen ja töiden lomassa kävin välillä niin ylikierroksilla, että juoksu oli ainoa keino "tyhjentää" pää ja rauhoittua yötä vasten. Kuitenkin elämäntilanteiden vaihdellessa juoksu on ajoittain jäänyt unholaan. Uudelleen aloittaessa edessä on joka kerta se tuskainen alku kun tuntuu, ettei jaksa yhtään, hengästyy aivan liikaa ja sydän hakkaa tuhatta.

 

Kuten A aiemmassa postauksessaan toteaa, yksi syy siihen, että säännöllisen juoksuharrastuksen ylläpitäminen on niin vaikeaa, on tavoitteen puuttuminen. Viime kesän jaksoin pitää harrastusta yllä, sillä suunnitelmissa oli juosta puolimaraton syksyllä. Aivan viime metreillä haasteen heittänyt perheenjäseneni vetäytyi haasteesta, joten katsoin myös itse oikeudekseni jättää juoksu väliin.

 

Viimeisen parin vuoden aikana olen saanut pientä motivaatiota myös työporukan kesken juostavasta Cooperin testistä. Kyllä, se on ihan yhtä kamalaa kuin kouluaikoinakin. Pidän kuitenkin siitä, että tietyllä tapaa Cooper on aika armoton mittari. Pystyn itse arvioimaan, onko edellisestä vuodesta tultu alaspäin vai kenties hieman parannettu. Syksyllä tulos huononi edellisestä vuodesta ja se oli kova paikka.

 

Vaikka muutama viikko kovasti uhosin lähteväni jälleen muutaman kuukauden tauon jälkeen lenkille, se jäi tekemättä. Tänään päätin jälleen haastaa itseni tarttumaan lenkkitossuihin. Jotta pääsisin totetuksen tasolle, tarvitsin jonkun motivaattorin. A:n innoittamana päädyin ilmoittautumaan sekä Naisten Kymppiin että Extreme Runiin. Kyseiset tapahtumat järjestetään toukokuussa, joten ehdin vielä vähän hioa kuntoa paremmalle tasolle. En ole koskaan osallistunut mihinkään vastaaviin tapahtumiin/kilpailuihin, joten katsotaan miten tytön käy. Tällä hetkellä olen todella innoissani.

Joten, A: Rohkeasti vain sinne esteradalle, jo tänä vuonna! ;) Vuonna 2014 voidaan koittaa sitten juosta samassa joukkueessa, eikös?

 

J